Are U good enough?

What's good enough for you Is good enough for me

Itsekunnioitus syntyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Itsensä arvostamiseen kuuluvat niin fyysisestä kuin psyykkisestä kunnosta huolehtiminen.
Moni meistä elää kuitenkin tulevan toivossa odottaen aina jotain parempaa ikään kuin lottovoittoa. Monet elävät keskellä jokapäiväistä teatteria, jossa muille on annettava koko ajan parempi kuva elämästä ja itsestä kuin miten oikeasti asiat ovat. Tätä näkee päivittäin… pahimmassa tapauksessa otetaan jopa kunnia toisten saavutuksista ja aikaansaannoksista kun omat saavutukset eivät riitä omaan pikku teatteriin. Väitetään, että on tehty jotain, jonka joku toinen on tehnyt ja otetaan kunnia muiden ansioista. Se on itsensä pettämistä ja se on tosi surullista.

Tällainen elämä tulee omille silmille väistämättä jossain vaiheessa. Mikään korttipakka ei loputtomiin kestä. Mikä tekee oman elämän niin pieneksi. Miksi pitää aina olla paremmin kuin toisella. Eihän se toisen hyvä kuitenkaan ole välttämättä minun hyvä.

Nostamme onnellisuuden riman liian korkealle. Olisi parempi laskea se sellaiselle
korkeudelle, että itse kykenee ylittämään sen. Elää omien mittojen mukaan tyytyväisenä eikä toisten mittojen mukaan tyytymättömänä. Kaikki se mikä tekee muut onnelliseksi, ei tee minua onnelliseksi.

Itsensä arvostaminen ja hyvä itsetunto liittyvät siihen, millaisia ominaisuuksia ja kykyjä meillä omasta mielestämme on ja kuinka tärkeinä pidämme niitä. Vaatii uskallusta olla oma itsensä: ajatella, toimia, tuntea siten kuin tuntee oikeaksi, opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisi tilanteessa kuin tilanteessa vedota siihen, että on sellainen eikä voi itselleen mitään.

Hyvä itsetunto on uskallusta ottaa vastaan haasteita, asettaa päämääriä ja tavoitteita ja uskoa,
että suoriutuu niistä ja kykenee viemään tehtävän loppuun. Itseään arvostava ihminen kykenee arvostamaan myös muita, heidän ominaisuuksiaan, taitojaan ja mielipiteitään, vaikka ne eroaisivat omista. Itsensä arvostamiseen kuuluu myös se, ettei anna toisten loukata itseään.
Itsensä arvostaminen ei ole samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen,
eikä se ole itsensä toteuttamista toisten kustannuksella. Myös ujolla ja syrjäänvetäytyvällä
ihmisellä voi olla hyvä itsetunto, kun taas kaiken keskipiste ja näkyvä ihminen voi kärsiä huonostakin itsetunnosta.


Itsensä arvostaminen ja itsetunto muodostuvat hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta ja kehittyvät läheisissä ihmissuhteissa. Erilaiset kolhut ja vastoinkäymiset koulivat meitä lisää elämän varrella, toisia entistä vahvemmiksi, toiset jäävät helpommin hautomaan
omia kokemuksiaan. Jos meitä rakastetaan, meistä huolehditaan ja meidät hyväksytään pienestä pitäen, itsetuntomme lisääntyy. Moite, arvostelu ja hyväksynnän puute puolestaan murtavat sitä.

Älä unohda olla itsekin hellä itseäsi kohtaan. Kiitä ja kannusta itseäsi, muista missä olet hyvä. Ei voi rakastaa muita jos ei ensin rakasta itseään. Sinä tiedät mitä tarvitset ja haluat. Anna itsellesi lupa antaa se itsellesi.
Huono itsetunto on aina vertaamista muihin. Jos ajattelee, ettei pärjää, on se suhteessa johonkuhun toiseen joka pärjää paremmin. Mutta miksi pitää elää aina muiden kautta. Miksi sitä rimaa ei voi asettaa itse ja tuntea suurta tyytyväisyyttä aina sen ylittäessään. :0)