Kaarlo Linkola, alun perin Collan ja Collan-suku 1939

Kaarlo Linkola, alun perin Collan,
(6. kesäkuuta 1888, Joensuu — 27. huhtikuuta 1942, Helsinki) oli tunnettu kasvitieteilijä, Helsingin yliopiston kasvitieteen professori sekä Helsingin yliopiston rehtori.



Tultuaan ylioppilaaksi 1907 Linkola aloitti luonnontieteiden opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineenaan kasvitiede. Hän opiskeli myös eläintiedettä, maantiedettä ja kemiaa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1916, ja hänet nimitettiin yliopistoon kasvitieteen dosentiksi vuonna 1919. Kasvitieteen opetus yliopistossa oli noihin aikoihin saakka ollut ruotsinkielistä, ja silloinen kasvitieteen alkuperäinen oppituoli oli ruotsinkielisen Fredrik Elfvingin hallussa. Tämän professuurin rinnalle perustettiin vuonna 1925 suomenkielinen kasvitieteen oppituoli, johon nimitettiin Linkola. Elfvingin jäätyä eläkkeelle vuonna 1926 kasvitieteen laitoksen esimiehen tehtävät siirrettiin Linkolalle. Hän toimi myös yliopiston rehtorina vuosina 1938-1941. Linkola kuoli virkaansa vuonna 1942, ja hänen seuraajakseen uudeksi suomenkieliseksi kasvitieteen professoriksi nimitettiin sodan jälkeen vuonna 1946 Aarno Kalela.

Linkolalla oli merkittävä rooli, kun vuonna 1927 eduskunnalle annettiin ensimmäinen lakiesitys luonnonpuistojen ja kansallispuistojen perustamiseksi. Tämän esityksen sittemmin kaaduttua hän toimi aktiivisesti uuden lain voimaansaamiseksi. Luonnon- ja kansallispuistojen perustamiseksi tässä yhteydessä käyty 15-vuotinen taistelu johti osaltaan luonnonsuojeluliikkeen järjestäytymiseen. Tähän liittyen hän perustikin Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna 1938 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.

Jatkosodan aikana hän toimi 11.12.1941 alkaen myös Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänen seuraajakseen valittiin Väinö Auer.

Hänen poikansa Pentti Linkola (s. 1932) on tunnettu ympäristöfilosofi, toisinajattelija, luonnonsuojelija, kirjailija ja kalastaja. Kaarlo Linkolan vanhemmat olivat Liperin kihlakunnan kruununvouti Karl Julius Collan (1856–1938) ja Naema o.s. Elfving (1868–1920). Linkola oli naimisissa Hilkka Maegareta Suolahden kanssa.

Kaarlo Linkola (born Collan)
(1888-1942) was a Finnish botanist and phytogeographer.

Linkola was docent of botany at Helsinki University 1919-1922. He was professor of botany at University of Turku from 1922, and at Helsinki University from 1925 (in a newly established second chair of botany). He was head of the botanical institute from 1926, dean of the Faculty of Science for two periods (1930-1933 and 1936-1938) and rector of Helsinki University 1938-1941.

Linkola’s doctoral dissertation (1916) dealt with the impact of culture of vegetation in Southern Karelia. Much later Ilkka Hanski used Linkola’s data on plants associated with villages isolated in the boreal forest landscape matrix to illustrate his core-satellite hypothesis.

Linkola made a unique contribution to the understanding of regeneration in herbaceous plant communities in studying the natural occurrence of seedlings in meadows and on cliffs.

Linkola and his students made a suite of investigations of root architecture. These studies are amongst the earliest in a still oft-neglected field. The last of these reports was published quite a while after Linkola’s early death.

Kaarlo Linkola was member of the Finnish Academy of Science and Letters. He co-founded the Finnish Union for Nature Protection and was its first chairman. He was father of Pentti Linkola.



COLLAN-SUVUN VAIHEITA

Collan-suvun sukuseura 1966

Kulttuurin avainsana on perinne. Kehittyipä maailma millaiseksi tahansa, tosiasia on, että kehityksellä on takanaan historia.

"Mitäpä noista vanhoista muistelee", kuulee usein sanottavan. Ei muisteta sitä, että myös nykyhetki on hetken perästä historiaa, omasta mielestämme kenties arvokasta, mutta jälkeentulevien silmissä ehkä vanhanaikaista ja vähäarvoistakin.

Kuitenkin ovat historian valossa sekä uusi, että vanha yhtä arvokkaita. Arvokasta on siis myös kaikki se, mitä esi-isät ja -äidit ovat tehneet ja kokeneet, olipa se sitten ollut ruusuista menestystä tai vaikeuksissa kamppailua.

Seuraavat eri lähteistä kerätyt henkilötiedot valottavat muutamien Collan-suvun kantavanhempien vaiheita. Kun menneisyyden paljastaminen heidän osaltaan on tuonut esiin paljon mielenkiintoista, on pidetty suoravana saattaa selostuksen monistettuun muotoon. -Olavi Linkola-





Tähän kirkkomaahan
haudattujen Rovasti
Claudius Collanuksen
k. 1692
ja veljensä Henrikin
sekä monien heitä
seuranneiden sukupolvien
muistolle
Collan-suku 1939

http://suvut.genealogia.fi/collan_kollanus/seurhist.htm