Elämä kantaa

Joskus on heitettävä kaikki suunnitelmat ja tartuttava hetkeen, on revittävä alas kaikki vanha voidakseen rakentaa uutta, menetettävä järkensä löytääkseen sen...

Joskus pitää pelätä kuolevansa, jotta voi alkaa elämään.

Elämä nousee tyhjästä, vaikka kuinka kuvittelee, että maaperä on kuollut ja on turha edes yrittää. Aina on mahdollisuus uuteen huomiseen, jos huomisen antaa vain tulla. Se ei tule jos ei sille anna lupaa ja usko siihen.

Ei ole sellaista elämää, jonka kehittymisessä ei tulisi takapakkia tai jota universumi ei ajoittain painaisi polvilleen.

Silloin tahto elämään punnitaan, halu nousta taas ja usko siihen, että elämä kantaa, myös silloin kun itsellä ei ole voimia.

Voin vakuuttaa, että elämää katselee ihan uusin silmin kun on tarpeeksi kauan tonkinut pohjamudissa.
Kun on itku silmässä miettinyt miten jaksaa huomiseen, on tavallinen hyvä päivä ilman ongelmia, taivaallisen hyvä päivä!