Siirtolapuutarha

Kävimme taas, niinkuin joka vuosi, serkullani syntymäpäivillä. Hänellä on pieni siirtolapuutarha. Vaikka itselläni on iso piha, vielä isompi kuin tämä siirtolapuutarha, on siinä pienessä puutarhassa ja putarhamökissä, kymmenien muiden joukossa, aina jotain taianomaista ja taivaallisen ihanaa.

Kävelin taas ympäriinsä tyttäreni kanssa ja ihastelin näitä pikku paratiiseja, jotka ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia, omistajasta riippuen. Pieniä takorautaisia portteja, kymmenien eri kukkalajien ympäröimiä kujia ja pieniä puutarhamökkejä, jotka aivan selvästi kuiskivat "Tervetuloa kupposelle teetä, istutaan omenapuun varjossa ja ihastellaan hetki Pioneja, eivätkö olekin ihastuttavia" :0))
Aivan oma maailmansa, vain pyöräilymatkan päässä kotoa.
Hmmm... taisin jättää sinne jotain.. jospa menisin huomenna takaisin... hakemaan sen jonkun.. :0))))

Siirtolapuutarha eli ryhmäpuutarha on noin kolmen, neljän aarin kokoisista maapalstoista muodostuva puutarha-alue. Palstoja yhdellä alueella on muutamista kymmenistä muutamiin satoihin. Palstojen omistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa asukkailleen pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhapalstalle saa rakentaa pienehkön mökin ja istuttaa monivuotisia kasveja, mutta antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä.



Siirtolapuutarhassa ei myöskään saa asua ympärivuotisesti, eikä tilaa saa vuokrata eteenpäin. Se poikkeaa kaupunkien vuokraamista kasvimaapalstoista siinä, että tontit ovat isompia ja toiminta pysyvämpää – monilla perheillä on ollut sama siirtolapuutarhapalsta vuosikymmenien ajan.

Suomessa siirtolapuutarhoja syntyi alkuaan puhtaasti viljelyä varten aikana jolloin ruuasta oli pulaa. Alusta saakka viljelijät muodostivat kiinteähköjä yhteisöjä, jotka sekä huolehtivat yhteisistä töistä että järjestivät tansseja tai muita huveja. Vuosikymmenten myötä toiminta painottui jatkuvasti enemmän virkistyskäyttöön. Tällä hetkellä palsta hankitaankin poikkeuksetta virkistystä ja ajanviettoa varten. Yhteisönä siirtolapuutarhat ovat jonkinlaisia "maalaiskyliä kaupungin kupeessa",








Siirtolapuutarhoja on noin 50 ympäri Suomea ja viljelijöitä näissä yhteensä noin 5000.

www.wikipedia.fi

Karl Collan





Karl Collan (3. tammikuuta 1828 Iisalmi – 12. syyskuuta 1871 Helsinki) oli kirjailija ja säveltäjä. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1866 Maria Margareta Pacius, säveltäjä Fredrik Paciuksen ja Nina Lucia Martinin tytär.

Monet tuntevat Sylvian Joululaulun, Suomen ensimmäisen maakuntalaulun eli Savolaisen Laulun ja Vaasan Marssin. Nämä laulut on säveltänyt iisalmelainen säveltäjä Karl Collan. Hänen isänsä, jumaluusopin tohtori Pehr Johan Collan, oli 35 vuotta Iisalmessa pappina. Hän oli Johan Ludvig Runebergin tunnetuimman teoksen Vänrikki Stoolin tarinain runossa Sandels mainittu pastori. Pastori oli paikkakuntalaisena Sandelsin paikallisena tiedonantajana.

Karl Collanilla oli veli nimeltään Fabian Collan. Hän oli suomalaisuus- ja kirjallisuusmies ja teki mm. ensimmäisen Suomen kielen kieliopin, tosin ruotsiksi. Hänen suomalaisuustaistelunsa tavoitteena oli saada Suomi itsenäiseksi.

Fabian Collanilla oli säveltäjäveljensä lisäksi toinen kuuluisa veli, Aleksander. Hänet oli aateloitu ja hän kantoi arvostetun salaneuvoksen titteliä. Aleksander oli yli 40 vuotta Pietarissa keisarinnan henkilääkärinä.


Karl Collanin vanhemmat olivat kirkkoherra Pietari Juhana Collan ja Elisabet Kristiina Crohns. Collan tuli ylioppilaaksi 1842 ja vihittiin maisteriksi 1850, jonka jälkeen hän toimi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun opettajana. Vuonna 1859 hän tuli yliopistoon saksan kielen lehtoriksi sekä 1866 yliopiston kirjastonhoitajaksi. Lisensiaattitutkinnon Collan oli suorittanut 1860 julkaistuaan väitöskirjan Öfversigt af Serviens historiska folksånger.

Collanin elämäntyön pysyvintä puolta on hänen säveltaiteellinen toimintansa. Collan oli itseoppinut ja hänen sävellyksensä ovat miltei yksinomaan yksinkertaisia yksin- ja kuorolauluja. Hänen tunnetuin sävelmänsä lienee Sylvian joululaulu. Myös Savolaisen laulu ja Vaasan marssi ovat Collanin säveltämiä. Collan oli myös uranuurtajia suomalaisten kansansävelmäin keräystyön alalla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lähettinä hän kävi vuonna 1854 kansanrunojen ja sävelmien keräysmatkalla Savossa ja Karjalassa. Matkan tuloksena hän julkaisi 1854-1856 kaksi vihkoa Valituita suomalaisia kansanlauluja.

www.wikipedia.fi
http://www.savonsiemen.com/collanlied/index.html

Kaarlo Linkola, alun perin Collan ja Collan-suku 1939

Kaarlo Linkola, alun perin Collan,
(6. kesäkuuta 1888, Joensuu — 27. huhtikuuta 1942, Helsinki) oli tunnettu kasvitieteilijä, Helsingin yliopiston kasvitieteen professori sekä Helsingin yliopiston rehtori.



Tultuaan ylioppilaaksi 1907 Linkola aloitti luonnontieteiden opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineenaan kasvitiede. Hän opiskeli myös eläintiedettä, maantiedettä ja kemiaa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1916, ja hänet nimitettiin yliopistoon kasvitieteen dosentiksi vuonna 1919. Kasvitieteen opetus yliopistossa oli noihin aikoihin saakka ollut ruotsinkielistä, ja silloinen kasvitieteen alkuperäinen oppituoli oli ruotsinkielisen Fredrik Elfvingin hallussa. Tämän professuurin rinnalle perustettiin vuonna 1925 suomenkielinen kasvitieteen oppituoli, johon nimitettiin Linkola. Elfvingin jäätyä eläkkeelle vuonna 1926 kasvitieteen laitoksen esimiehen tehtävät siirrettiin Linkolalle. Hän toimi myös yliopiston rehtorina vuosina 1938-1941. Linkola kuoli virkaansa vuonna 1942, ja hänen seuraajakseen uudeksi suomenkieliseksi kasvitieteen professoriksi nimitettiin sodan jälkeen vuonna 1946 Aarno Kalela.

Linkolalla oli merkittävä rooli, kun vuonna 1927 eduskunnalle annettiin ensimmäinen lakiesitys luonnonpuistojen ja kansallispuistojen perustamiseksi. Tämän esityksen sittemmin kaaduttua hän toimi aktiivisesti uuden lain voimaansaamiseksi. Luonnon- ja kansallispuistojen perustamiseksi tässä yhteydessä käyty 15-vuotinen taistelu johti osaltaan luonnonsuojeluliikkeen järjestäytymiseen. Tähän liittyen hän perustikin Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna 1938 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.

Jatkosodan aikana hän toimi 11.12.1941 alkaen myös Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänen seuraajakseen valittiin Väinö Auer.

Hänen poikansa Pentti Linkola (s. 1932) on tunnettu ympäristöfilosofi, toisinajattelija, luonnonsuojelija, kirjailija ja kalastaja. Kaarlo Linkolan vanhemmat olivat Liperin kihlakunnan kruununvouti Karl Julius Collan (1856–1938) ja Naema o.s. Elfving (1868–1920). Linkola oli naimisissa Hilkka Maegareta Suolahden kanssa.

Kaarlo Linkola (born Collan)
(1888-1942) was a Finnish botanist and phytogeographer.

Linkola was docent of botany at Helsinki University 1919-1922. He was professor of botany at University of Turku from 1922, and at Helsinki University from 1925 (in a newly established second chair of botany). He was head of the botanical institute from 1926, dean of the Faculty of Science for two periods (1930-1933 and 1936-1938) and rector of Helsinki University 1938-1941.

Linkola’s doctoral dissertation (1916) dealt with the impact of culture of vegetation in Southern Karelia. Much later Ilkka Hanski used Linkola’s data on plants associated with villages isolated in the boreal forest landscape matrix to illustrate his core-satellite hypothesis.

Linkola made a unique contribution to the understanding of regeneration in herbaceous plant communities in studying the natural occurrence of seedlings in meadows and on cliffs.

Linkola and his students made a suite of investigations of root architecture. These studies are amongst the earliest in a still oft-neglected field. The last of these reports was published quite a while after Linkola’s early death.

Kaarlo Linkola was member of the Finnish Academy of Science and Letters. He co-founded the Finnish Union for Nature Protection and was its first chairman. He was father of Pentti Linkola.



COLLAN-SUVUN VAIHEITA

Collan-suvun sukuseura 1966

Kulttuurin avainsana on perinne. Kehittyipä maailma millaiseksi tahansa, tosiasia on, että kehityksellä on takanaan historia.

"Mitäpä noista vanhoista muistelee", kuulee usein sanottavan. Ei muisteta sitä, että myös nykyhetki on hetken perästä historiaa, omasta mielestämme kenties arvokasta, mutta jälkeentulevien silmissä ehkä vanhanaikaista ja vähäarvoistakin.

Kuitenkin ovat historian valossa sekä uusi, että vanha yhtä arvokkaita. Arvokasta on siis myös kaikki se, mitä esi-isät ja -äidit ovat tehneet ja kokeneet, olipa se sitten ollut ruusuista menestystä tai vaikeuksissa kamppailua.

Seuraavat eri lähteistä kerätyt henkilötiedot valottavat muutamien Collan-suvun kantavanhempien vaiheita. Kun menneisyyden paljastaminen heidän osaltaan on tuonut esiin paljon mielenkiintoista, on pidetty suoravana saattaa selostuksen monistettuun muotoon. -Olavi Linkola-





Tähän kirkkomaahan
haudattujen Rovasti
Claudius Collanuksen
k. 1692
ja veljensä Henrikin
sekä monien heitä
seuranneiden sukupolvien
muistolle
Collan-suku 1939

http://suvut.genealogia.fi/collan_kollanus/seurhist.htm

Johan Sederholm

Oppaanamme 1700-luvun Helsingin historiaan on Johan Sederholmin silhuettihahmo. Kertomus koostuu lainauksista, jotka ovat peräisin Sederholmin omaelämäkerrasta.
Se ilmestyi Åbo Tidningissä vuonna 1807.


Katso linkki: http://www.hel2.fi/kaumuseo/sederh/html_suo/sseder.html




It's Fascinating!!!!!!
Tietysti koen asian mielenkiintoisemmaksi, koska nämä lukemani asiat ovat minulle olleet aikaisemmin outoja, vaikka sukukirjassa on merkintöjä. En ole niin syvällisesti perehtynyt niihin ennen. Nyt perehdyn ja olen haltioissani mielenkiintoisesta suvustani.

Minun 10 vuotias tyttäreni kävi Sederholmin talossa Helsingissä ja meni sen jälkeen heti kirjastoon lainaamaan kirjoja Suomen historiasta. Hän on hyvin innostunut ja myös ylpeä juuristaan.

Sederholmin talo/ House of Sederholm

Sederholmin talo on meidän sukutalomme. Se on myös Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus.
Minä olen Kirsi Linkola ja isänäitini oli Sederholmin sukua. Johan Sederholm oli Kustaa IV:n (Ruotsin kruununprinssi) kummisetä. :0)

Our familyhouse. The oldest building in Helsinki.
My name is Kirsi Linkola and my grandmother Eila Linkola was birth as Sederholm. Johan Sederholm was a godfather of Swedish's crown prince Gustav IV.


Sederholmin talo on kauppias Johan Sederholmin rakennuttama, vuonna 1757 valmistunut kivitalo Helsingin Senaatintorilla, Katariinankadun kulmassa. Se on Helsingin kantakaupungin vanhin rakennus. Nykyisin rakennuksessa on Helsingin kaupunginmuseon näyttelytiloja.


Sederholmin talo/ House of Sederholm








Historiaa
Tontti ja talon rakennuttaminen
Vuonna 1720 kauppias Johan Julius Sund hankki tontin omistukseensa ja rakensi sille puutalon. Hänen kuoltuaan perikunta myi kiinteistön Sederholmille ja toiselle kauppiaalle, Nils Burtzille. Heidän yhteistyönsä päätyttyä Sederholm osti kiinteistön itselleen ja vuonna 1756 kivitalon rakennustyöt pantiin alulle. Arkkitehti lienee ollut saksalainen Samuel Berner. 1700-luvulla alakerta oli liikkeiden käytössä ja yläkerrassa oli asunto. Kauppias myi kiinteistön pojilleen Lars ja Alexander Sederholmille.





Tämä yhä Sederholmin talona tunnettu, vuonna 1757 valmistunut kivitalo on vanhin Helsingin kantakaupungin rakennus ja aikoinaan se oli kaupungin edustavin yksityistalo.Talon rakentaminen kertoo Helsingin alkavasta vaurastumisesta 1700-luvun puolivälissä, kun Suomenlinnan merilinnoitusta alettiin rakentaa.
Nyt tiloissa on esillä sekä kaupunginmuseon vaihtuvia erikoisnäyttelyitä että talon historiaa, Johan Sederholmin ja muiden 1700-luvun helsinkiläisten elämää ja ruotsalaisen kulttuurin vaikutuksia esitteleviä näyttelyitä.



Mustalahden tiiliruukin uunien jäännökset
Vuosaarelaisaktiivi Eero Hildén löysi 12.8.2005 mäntyiseltä mäenkumpareelta kolme selkeää tiiliuunin pohjaa.
Tiilijäänteistä on tehty aiemminkin havaintoja ja tiilenpaloja on ihmetelty, mutta Hildén osasi yhdistää sen Mustalahden tiiliruukkiin. Kohde suojattiin lailla, kun se otettiin valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin.
Vuonna 1760 ruukissa valmistettiin 174 676 tiiltä, jotka käytettiin Viaporin rakentamiseen.

1765 tehtaan osakkeet siirtyivät kauppias, laivanvarustaja ja tehtailija Johan Sederholmille. Hän oli myös valtiopäivämies ja kuningas Kustaa IV Adolfin kummisetä!!!


Kustaa IV Aadolf


Kustaa IV Aadolf
Per Krafft nuoremman maalaus (1809)
Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta 1778 – 7. helmikuuta 1837) oli Ruotsin kuningas 1792–1809. Hän oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas.
Kustaa III joutui hallintokautensa lopussa yhä enemmän etsimään tukea alemmilta säädyiltä. Varsinkin talonpojat olivat hyvin kuningasmielisiä. Tilanne oli Kustaan kannalta erikoinen. Hän oli erittäin hienostunut ihminen, joka viihtyi oopperassa, tanssiaisissa ja naamiaisissa. Hänen tukijansa puolestaan olivat maaseudun köyhissä oloissa asuvia talonpoikia, joille kevytmielinen hovielämä oli täysin vierasta.

Kapteeni Jacob Johan Anckarström ampui 16. maaliskuuta 1792 Kustaata kylkeen oopperanaamiaisissa. Laukaus ei ollut heti tappava, mutta ammuksena käytetty ruostunut rauta aiheutti kuolion, ja kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen alaikäinen poikansa Kustaa IV Aadolf.
Salaliittolaiset eivät saavuttaneet poliittisia tavoitteitaan, sillä kuninkaan murhaa pidettiin kansan keskuudessa iljettävänä tekona.

Kustaa III:n murha sai paljon huomiota myös ulkomailla. Ranskan vallankumous oli juuri tuolloin muuttumassa väkivaltaiseksi, ja Kustaan kohtaloa pidettiin enteellisenä kaikkien Euroopan kuninkaiden kannalta.

www.wikipedia.fi ja www.vuonet.fi/kaupunkipolut/Kartano-Aurinkolahti/14_Kartano-Aurinkolahti.html

Beautiful girl

alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5346511975075015218" />

Pihan satoa

Neljään vuoteen en ole ehtinyt koskeakaan pihaani... vähän räpellystä siellä ja pikkusen täällä...
Nyt on vapaus, opiskelu loppu ja sisäinen viherpeukaloni/ pihasuunnittelijani heräilee hiljalleen.... ihanaa!!!!



Tässä on vasemmalla tavallinen kirsikkapensas ja oikealla suklaakirsikkapensas... vielä kun keksin miten nuo loputtomat maasta tunkevat voikukat saan tuhottua lopullisesti......




Tyttäreni ei enää leiki hiekkalaatikollaan, joten siitä tuli kasvimaamme.. vieressä monta mustaviinimarja pensasta, jotka tänä kesänä saivat seurakseen pari luumupuuta, yhden kirsikkapensaan, yhden Suklaakirsikka pensaan sekä kaalimaanvartijan vierelleen... :0) haluaisin vielä kaksi omenapuuta... pientä ja sievää. Täydellistä!!!!





Kasvimaahan istutettiin mansikkaa, hernettä, salaattia, ruohosipulia, persiljaa... hmmmm... näkyykö mitään... eikö vieläkään.... jokos se sato on kypsäääää??? :0)
Sisälle laitettiin ruukkuihin sitruunamelissaa ja basilikaa, näin aluksi!!








Kivijalka on perkuussa, jotta hieno paviljonki saa arvoisensa paikan. Kivijalan reunaan istutin ruusua, joka kasvaa nätisti, ei paljonkaan leviä.. ihanat tummanpunaiset kukat. Kivijalan reunoille tulee soraa ja muutama kaunis ruukku, jossa kukkia.. sekä isoja kiviä, ei muuta... vähän on kaunista!



Suklaakirsikka on kestävä ja matalakasvuinen pensaskirsikkalaji.
Suklaanruskeat ja miedosti mantelilta maistuvat makeat hedelmät ovat tämän pensasmaisen kirsikan erikoisuus.
Hedelmät kypsyvät aikaisin elokuussa ensimmäisenä puutarhasi kirsikoista.

le pavillon

TULI HIENO JA KOREA!!!!! melkein kuin oikealla kuvassa oleva, vielä ristikot tukemaan verhoja ja köynnösten kasvupaikaksi ja KEIDAS paratiisissani on valmis.. aaaah... missäs se Sangria-lasini viipyyyyyyyyy!!! :0)




Mikään ei voinut mennä niinkuin piti, aika sissinä revittiin kahteen asti yöllä... kylmässä vesisateessa... joskus kun tarpeeksi haluaa jotain... ollaan kyllä maailman paras tiimi veljen kanssa kun ryhdytään!!! :0))







Paikka on väärä, väliaikaisesti valmistujaisjuhlia varten. Kunhan saan takapihan vanhan kivijalan kuntoon, tasoitettua pinnan ja laitettua kankaan ja sorat, siirtyy tämä hieno grillikatos/ paviljonki omalle hovipaikalleen. Ja kivijalalle jää vielä tilaa kunnon grillillekin. Kivijalan reunoille tulee tietysti soraa ja kauniita ruukkuja.





Kuvia näkyy kunhan on valmis.
Viimekesänä tehty portaikko Tsydeemi johtaa grillipaikalle. Täytyy etsiä vain lisää kiviä ja kivikkokasveja. Luumupuu on alkanut versomaan kivijalan reunalla... onkohan hyvä juttu... :0)))

20 Things About Me

1. Olen laulanut ennekuin oppinut puhumaan (hyräillyt nuotilleen)
2. Olen kaksonen, veljeäni 4 min nuorempi
3. Soitin n.5 vuotta kitaraa, mutta kyllästyin kun en saanut soittaa kuin klassista.
4. Kaikki uskoivat, että minusta tulee muusikko, mutta lähdin kaikkien yllätykseksi teknilliseen ammattikorkeaan. Nyt olen Teknikko sekä Insinööri.
5. Olen laulanut ensimmäisellä keikalla 11 vuotiaana ja laulanut monessa kokoonpanossa ja kolmella levyllä
6. Pelkään THoudella paljon hämähäkkejä, tyttäreni kantaa ne aina ulos, minä kiljun :0)
7. Uskon jälleensyntymiseen
8. Halusin pienenä telivoimistelijaksi ja taitoluistelijaksi
9. Olen sanonut meneväni naimisiin sen miehen kanssa, joka ensimmäisenä tarjoaa minulle Hummeri-illallisen :0)
10. Olen syntynyt Oulussa ja elänyt siellä 7 vuotiaaksi asti, sen jälkeen Tuusulassa
11. Näin tyttäreni unessa päivää ennen hänen syntymäänsä.
12. Olen aina ihaillut alkuperäisintiaaneja, jopa lapsena toivonut olevani Squaw
13. Rakastan kiivaita väittelyitä




14. Rakastan kiinalaista ruokaa niin paljon, että voisin elää täysin sillä!!
15. Aloitin Ranskan opiskelun, koska osasin lukea sujuvasti sitä vaikka en ymmärtänytkään lukemaani. Ja halusin oppia ymmärtämään. :0))
16. Sisälläni elää 60- luvun viimeinen kukkaislapsi <3 Todellinen hippi
17. Sovin ystäväni kanssa, että jos 30:n mennessä emme ole tahoillamme naimisissa, menemme keskenämme, olemme siirtäneet 5 vuoden välein rajaa 5 vuotta eteenpäin :0)
18. Olen selviytyjä
19. Vaikka rakastan maaseutua, salaa haaveilen asuvani New Yorkin keskustassa kattohuoneistossa
20. Haluaisin rakentaa vielä yhden talon, kivisen maalaiskartanon ranskalaisella sisustuksella

My way

And now, the end is near;
And so I face the final curtain.
My friend, Ill say it clear,
Ill state my case, of which Im certain.

Ive lived a life thats full.
Ive traveled each and evry highway;
And more, much more than this,
I did it my way.

Regrets, Ive had a few;
But then again, too few to mention.
I did what I had to do
And saw it through without exemption.





I planned each charted course;
Each careful step along the byway,
But more, much more than this,
I did it my way.

Yes, there were times, Im sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.

Ive loved, Ive laughed and cried.
Ive had my fill; my share of losing.
And now, as tears subside,
I find it all so amusing.

To think I did all that;
And may I say - not in a shy way,
No, oh no not me,
I did it my way.

For what is a man, what has he got?
If not himself, then he has naught.
To say the things he truly feels;
And not the words of one who kneels.
The record shows I took the blows -
And did it my way!